Muista ystävää kyynelten hetkinä.
Iloisina päivinä, nauravaisin mielin.
Riitojenkin jälkeen huomaa ystävän.
Joka on vaikeinakin päivinä
olemassa vielä.

-S-kaija-

____

Ystävyys on kuin
helminauha pöydällä,
josta vähitellen
helmet putoilevat
maan syvyksiin,
kuin murheet ja erheet
saviseen astiaan

-S-kaija-

____

Herättää ainakin ihmetystä se ristiriita, kuinka 
me psykiatrisesti sairastuneet tai erilaisia 
mielenterveyden ongelmia poteneet kutsumme 
itseämme tai sallimme itseämme kutsuttavan.

"Diagnoosit ovat Kelaa varten", niin minuakin rohkaistu. 
Mutta se ei taida kuitenkaan poistaa ongelmiamme. 
Osa haluaa olla kuntoutujia, toiset mielenterveyskuntoutujia 
ja loput lakaisevat ongelmansa tyystin maton alle toitottaen, 
ettei heillä ole mielenterveysongelmia.

Kuitenkin se, mitä me olemme, on jokaisen itse 
löydettävä ja hyväksyttävä. Tänään, vielä, haluan 
kutsua itseäni mielenterveyskuntoutujaksi. 
Minulle se kertoo, että olen hyväksynyt ongelmani 
ja pystyn täten paranemaan. 
Kuntoutumistakaan ei tapahdu ennen kuin 
ymmärrämme faktat.

"Menin peilin eteen" ja totesin että itselleen
täytyy puhua asioista asioitten oikeille nimillä. 
Vähättely ja kiertely eivät edistä kuntoumista ja 
ongelmat kiertää vain kehää. Vertaiseni 
kuntoutuja / mielenterveyskuntoutujat ovat 
niitä, joiden kanssa saan jakaa 
aidon ymmärtämisen kokemuksen.

Hyvät kanssakulkijat ja kaikki vertaiseni, 
mielestäni nyt on aika sille, että meidän kaikkien 
tulisi asennoitua uudelleen suhteessa itseemme 
ja kaikkiin lähimmäisiimme. Erityisesti minun 
itse täytyy miettiä tätä ja paljon myös sitä, 
kuinka sallin läheisten / yhteisön ja koko 
yhteiskunnan kohdella minua ja vertaisiani.

Minä en suostu maton alle - enkä sinne mahtuisikaan.

-Tuija-

____

Ei todellakaan ole helppoa olla nuori.
Ei tiedä hyppäisikö äidin syliin,
vai paiskaisiko oven kiinni? 
Ottaisiko isän neuvosta vaarin
vai tekisikö juuri vastoin?
Olla lapsi ja mennä keinumaan
vai ollako aikuinen,
ehkä aikuisten paheiden kanssa?
Mutta ei. Ei ainakaan tämä vaihtoehto;
se tuntuu niin julman pahalta myöntää olevansa teini.

Uudet tunteet ja kokemukset häkellyttävät.
Tunteet ovat suuressa mittakaavassa.
Asiat, jotka olivat ennen niin pieniä,
tuntuvat nyt niin suurilta.
Mutta mitä tapahtuu, jos nuori kokee oikeasti jotain suurta ja järkyttävää,
mikä kenties saa herkän mielen mustumaan.

Koska nuoret ovat epävarmoja itsestään ja siitä, mitä heidän tulisi olla,
he kärjistävät mieltymyksensä ja mielipiteensä,
sekä ottavat todella paljon vaikutteita muista.
Hyviä tai pahoja.

Olen Maiju, oman elämänsä sankari, nuoruudesta selvinnyt.
Vaikeasta sellaisesta.
Moneen vuoteen en uskonut huomisen valoisaan voimaan,
minulla oli vain synkkiä ja surullisia ajatuksia.
Toisin kuin tänä päivänä, saatan olla ärsyttävänkin positiivinen ja optimistinen.
Olen kokenut paljon sellaisia asioita, mitä en toivo kenenkään muun kokevan.
Olen käsitellyt nämä asiat ja hyväksynyt ne minua kasvattavina ja vahvistavina.
Haluan auttaa omien kokemuksien pohjalta ja muutoinkin.
Nyt olen lähihoitajaopiskelija.

_____